Karmeliittaspiritualiteetti

Hiljaisuutta, kontemplatiivista eli syvää rukouselämää, kristillistä mystiikkaa, uskontojen kohtaamista...

Betania -yhteisö on hengellinen yhteisö jonka elämässä Kristus kutsuu sen jäsenet kulkemaan rakkauden tietä kontemplatiivisen rukouksen, yksinkertaisen elämän ja palvelun kautta. Betania -yhteisön elämäntapa pohjautuu karmeliittahengellisyyteen. Tutustu toimintaan www.betaniayhteiso.com

Ekumeeninen ja Uskontojenvälinen Karmeliittayhteisö (CEI) Ekumeenisen Karmeliittayhteisön tarkoituksena on evankelisluterilaisen kirkon tunnustuksen pohjalta sekä ekumeenisen kohtaamisen, karmeliittaspiritualiteetin ja uskontojen välisen dialogin hengessä tehdä tunnetuksi ja edistää kontemplatiivista rukouselämää Suomessa.

Mitä on karmeliittaspiritualiteetti?

Nimensä karmeliitat ovat saaneet Israelin Karmel-vuoren mukaan. Vuorella syntyi 1190-luvulla pyhän Eliaan lähteen luo erakkoyhteisö, joka on karmeliittasääntökunnan alku. Jerusalemin patriarkan Pyhän Albertuksen yhteisölle kirjoittaman säännön mukaan karmeliitan tuli elää uskossa, toivossa ja rakkaudessa, työtä tehden elää yhteisöelämää ja lakkaamatta rukoilla hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä sekä käyttää arvostelukykyään kaikessa.

Muslimien valloittaessa Pyhän maan karmeliitat siirtyivät 1200-luvun aikana eri puolille Eurooppaa, jossa he luopuivat erämaaelämästään ja muuttuivat fransiskaanien ja dominikaanien esimerkkiä seuraten kerjäläismunkkijärjestöksi. Heidät tunnettiin nimellä Karmel-vuoren Neitsyt Marian veljet ja pian karmeliitoista kasvoi keskiajan yksi suurista kerjäläisveljeltöistä. Päällysviitan värin mukaan kutsutut “valkoiset veljet” olivat pian tuttu näky keskiajan yliopistoissa, kaupunkien kaduilla ja kirkoissa. Syvällisestä rukouselämästä tunnettu sääntökunta sai myös paljon erilaisia maallikkoryhmiä liittymään toimintansa yhteyteen.

1500-luvun lopulla Espanjassa syntyi pyhän Jeesuksen Teresan (1515-1582) ja pyhän Ristin Johanneksen (1542-91) toimesta uusi karmeliittasääntökuntahaara, ns. kengättömät karmeliitat. Teresa ja Johannes ovat nousseet läntisen kristillisyyden merkittävimmiksi rukouksen opettajiksi ja mystiikan teologian klassikoiksi. Vanha karmeliittasääntökunta (Ordo Carmelitarum, lyh. O. Carm) ja uudistettu sääntökunta (Ordo Carmelitarum Discalceatorum lyh. OCD) ovat erillisiä sääntökuntia, joilla kummallakin on munkki-, nunna- ja maallikkohaara sekä suuri määrä karmeliittojen kahteen sääntökuntaperheeseen assosioituneita, karmeliittaspiritualiteettia noudattavia yhteisöjä. Tunnettuja karmeliittoja ovat mm. pyhät Jeesuslapsen Teresa (Thérese de Lisieux) ja Ristin Teresa Benedicta (Edith Stein), autuas Titus Bradsma, karmeliittamaallikko, arkkipiispa Oscar Romero.

Karmeliitat ovat luonteeltaan rukouselämään (kontemplatiivisuus) ja palvelutyöhön (apostolisuus) keskittyviä. Karmeliittojen esikuva on profeetta Elia, joka oli rukouksen ja toiminnan mies. Toinen tärkeä esikuva on Neitsyt Maria, joka on kontemplatiivisen elämän täydellinen esikuva. Karmeliitat seuraavat erityisesti pyhän Jeesuksen Teresan ja Ristin Johanneksen opetusta ja esimerkkiä. Teresan tie kristittynä oli rukouksen tie, missä rukous koetaan ystävyytenä Jeesuksen Kristuksen kanssa (Elämäni, 8). Voidaan myös sanoa, että karmeliittaspiritualiteetin ytimessä on myös Kristuksen esimerkki erämaahan vetäytymisen ja ihmisten parissa toimimisen vuorovaikutuksesta hengellisen elämän kulmakivenä.

Suomessa on useita karmeliittayhteisöjä

• Luterilaisen kirkon piirissä toimii Betania- yhteisö ja Ekumeeninen ja Uskontojenvälinen karmeliittayhteisö 

• Roomalais-katolisessa kirkossa toimii maallikkokarmeliittayhteisö.